Jouduin heräämään joskus kahden aikaan yöllä ja siitä lähdimme äidin, isän ja pikkuveljen kanssa kohti Helsinkiä. Lentokentällä tapasin viisi muuta suomalaista, joiden kanssa olin lähdössä Usaan. Check Inin jälkeen hyvästelin oman perheeni ja hyppäsin Heathrowlle menevään koneeseen.
Heathrown lentokentällä tavattiin STS vaihto-oppilaita muistakin maista, kuten Ruotsista, Saksasta ja Itävallasta.
Seuraavana edessä oli pitkä matka Chicagoon. Lentomatka meni oikeastaan nopeammin, kuin olin odottanut, vaikka niin pitkä matka on silti ihan kamalaa istua. Onneksi kaikilla lennoilla oli hyvää juttuseuraa.
Kun pääsimme vihdoin Yhdysvaltoihin Chicagon O'Haren lentokentälle, olin tosi väsynyt, koska en ollut pystynyt nukkumaan lentokoneessa paljon ollenkaan. Mulle oli sanottu, että odotusajasta tulisi pitkä, mutta oikeastaan koko neljä ja puoli tuntia meni jonottaessa, selittäessä ja setviessä eri asioita. Esimerkiksi. Kun olin jo selvinnyt takaisin check in:iin, Chicagossa oli alkanut myrsky ja ihmisiä oli paljon kyselemässä, miksi niiden lennot oli peruutettu. Mä pelkäsin vähän, että mun omakin olisi, mutta siihen oli aikaakin vielä kaksi tuntia ja siinä ajassa myrsky ehtisi laantua. Mutta sitten kun tuli mun vuoro, virkailija pyysi mun laukusta 25 dollaria. Mulla ei ollu tasarahaa ja sillä ei ollut vahtorahaa, eikä korttikaan kelvannut, joten pitkään pohdittuaan virkailija lähti etsimään jostain vaihto-rahaa ja mä vaan odottelin ja niin teki myös kaksi ruotsalaista tyttöä, koska ne oli matkaamassa mun kanssa samalla lentokoneella Denveriin. Lopulta selvisin koneeseen ja olin niin väsynyt, että meinasin nukahtaa ennen nousua ja nukuinkin koko kolmen tunnin matkan Denveriin.
Denverin lentokentällä muo oli vastassa ihana host-perheeni ja vaikka olinkin jännittänyt noin kahden tunnin ajomatkaa kotiin host-perheeni kanssa, matka sujui tosi hyvin, eikä kiusallisia hiljaisia hetkiä ollut.
Perillä sain lyhyen esittelyn uuteen kotiini ja menin melkein heti nukkumaan.
------------------------------------------------------------------------
5.8
Seuraavana päivänä pakkasimme host-perheeni asuntovaunun ja lähdimme suuntaamaan kohti Steamboatspringsiä.
Alkumatka meni oikein mukavasti jutellen ja lueskellen kirjoja. Kävimme Nebraskan puolella syömässä ja jatkoimme matkaamme kohti Wyomingia. Siellä lähellä keskellä valtatietä yksi asuntovaunumme renkaista räjähti ja jouduimme pysäyttämään tien viereen ja host-isäni vaihtoi nopeasti renkaan, mutta sen jälkeen piti hommata uusi vaihto-rengas jostain ja äkkiä.
Ajoimme Laramien kaupunkiin ja menimme ensimmäiseen auto/varaosa-liikkeeseen kysymään rengasta, mutta he sanoivat, ettei niillä ole sellaista. Ajoimme paikallisen Wall-Martin autokorjaamolle, jossa odottelimme tunnin pyörien kaupoilla, kun host-isäni koitti hommata uutta vara-rengasta, mutta siellä oli tosi pitkä jono, joten sieltä nauvottiin soittamaan jollekkin paikalliselle korjaajalle ja niin tehtiin. Korjaaja sanoi, että hänellä on tässä yksi asiakas, mutta se voisi hoitaa asian sen jälkeen. Ajateltiin, että ei kai se haittaa ja ajettiin sen luokse. Siellä oli tosiaan vain se yksi asiakas, joka oli päättänyt, että nyt vaihdetaan asuntoautosta kaikki renkaat ja niitä oli aika paljon. No ei siinä sitten muuta voitu, kun venattiin taas pari tuntii lisää. Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa Steamboat springsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti